TEEMA 2.

Kurssin TEEMA:ssa 2 olisi siis tarkoitus pohtia visualisointia. Minulle visualisointi tarkoittaa asioiden kuvallista kuvailemista. Toisin sanoen visualisoinnissa ihmiselle jostain asiasta annettu  informaatio ei perustu kuulo- vaan näköärsykkeisiin (tässä herää tietysti se mielenkiintoinen kysymys, että voiko sokeille visualisoida). Näiden näköärsykkeiden lähteinä toimivat erilaiset "kuvalliset mallit" kuten kuvat, animaatiot tai fyysiset kappaleet. Myös erilaiset luonnontieteiden opetuksessa suoritettavat demonstraatiot ovat mielestäni visualisointia.

Visualisointi on minusta tarpeen erityisesti silloin, kun kuvailtava asia on niin monimutkainen, että sen symbolisessa esityksessä (tekstin pätkänä, reaktioyhtälönä tai matemaattisena kaavana) menetetään liikaa tarpeellista informaatiota ilmiön laadusta.  Tällaisia ilmiöitä ovat mielestäni monimutkaiset dynaamiset systeemit, kuten kemiallinen tasapainotila. Toisaalta vaikka sellaiset oliot kuin atomit voidaan varmasti kuvata yksiselitteisesti matemaattisena esityksenä, on minusta niiden visualisointi kuvana tai 3D-esityksenä monessa tapauksessa ladullisesti symbolista merkintätapaa mielekkäämpää (yritäppä opettaa lukiolaiselle jotain kvanttimekaanisesta atomista käyttäen pelkästään matematiikkaa).

Suhteellisen lyhyen opettamiskokemuksen perusteella olen huomannut turvautuvani runsaasti visualisointiin -erityisesti liitutaululla tehtävään sellaiseen. Minusta on jotenkin äärimmäisen luontevaa piirtää aiheesta kertomisen oheessa sitä havainnollistavia piirroksia taululle. Taululle piirtämisen suurin etu on mielestäni mahdollisuus piirtää ja selittää vaihe vaiheelta esittämäni kuvat ja mallit. Lisäksi pystyn aina keskeyttämään piirtämiseni ja tarkistamaan oppilailtani, ovatko he päässeet jyvälle selityksestäni. Nykyään tämän kaltaisen opettamisen pystynee myös tekemään älytaululla.

Älytaulusta päästäänkin kätevästi TVT:hen. Yhä suurempi osa koulussa tehtävästä visualisoinnista tehdään nykyään TVT:tä hyödyntäen. Näitä sähköisiä visualisoinnin välineitä kouluissa ovat  mm. erilaiset PowerPoint- ja slide-esitykset, animaatiot sekä edellisessä blogipostauksessa käsitellyt mallinnus- ja simulaatio-ohjelmat. Vaikka mielestäni animaatiot ja simulaatiot visualisoivat aikaisempana esimerkkinä käyttämiäni monimutkaisia dynaamisia systeemejä huomattavasti liitutaululle piirrettyjä kaavakuvia paremmin, voittavat taululle kirjoitettavat muistiinpanot minusta sähköiset PowerPoint-esitykset. Tämä siksi, koska liitutaulu on minusta formaattina slide-esityksiä joustavampi ja taululle kirjoitettaessa oppilaat pysyvät paremmin opetuksen mukana (slide-esitykset muuttuvat helposti pikakalvosulkeisiksi).

Myös perinteisiä opetusdemonstraatiota on viimeaikoina pyritty siirtämään sähköisiksi luultavasti ennenkaikkea taloudellisista syistä (koemateriaaleja ei kulu). Tämä on minusta sääli, sillä nämä demot ovat ainakin omasta mielestäni paljon vaikuttavampia livenä kuin videolta nähtynä. Lisäksi erilaisissa virtuaalilaboratoriotöissä ei välttämättä käy ilmi varsinaiseen laboratoriotyöskentelyyn liittyviä seikkoja, kuten työturvallisuutta. eikä aina onnistuva virtuaalikoe anna mahdollisuutta mahdollisien virhelähteiden pohtimiselle.

Näen kuitenkin, että sähköinen visualisointi on mullistanut ja mullistamaan kouluopetusta edelleen säköisen visualisoinnin työkalujen tullessa entistä helpommin saataviksi ja käyttäjä ystävällisemmiksi. Minua kiehtoo erityisesti yleistyvä 3D-tulostus ja sen mahdollisuudet opetuksessa. On se vaan hienoa, kun itse mallinnusohjelmalla suunnitteleman molekyylin saa käsinkosketeltavaan muotoon.

P.S. Ei kuvia näköjään tähänkään merkintään.