Tehtävä 3. -visualisointi oppikirjoissa

Tässä blogi-merkinnässä olisi tarkoitus pureutua tehtävään kolme eli tutustua jonkun kemian oppikirjan visualisointitapoihin. Eritoten tulisi mainita valitun kirjan tapa visualisoida kemiallista sidosta. Valitsemani kirja on nostalgiasyistä valittu, vanhan lukion kemianopettajani osittain laatima lukion KE3-kurssin oppikirja MOOLI: Reaktiot ja energia (1. painos). Katsotaan, mitä opuksesta löytyy.

Ensimmäisenä huomiona kirjasta mainitsen takalehteen kiinnitetyn CD-rompun, joka sisältää videoita erilaisten kemian laboratoriotöiden suorittamisesta (luonnollisesti vanhan kemianmaikkani tekeminä). Ratkaisu on mielestäni hyvä, sillä se mahdollistaa etäopiskelun. Lisäksi videoidut työt ovat säästöä koulujen jo muutenkin niukkoihin resursseihin. Voidaan tietenkin väitellä siitä, opettaako videolta näytetty laboratoriotyö yhtä hyvin kuin oppilaiden itse tekemä. Mielestäni video korvaa tarpeeksi hyvin opettajan itsensä tekemät opetusdemot, mutta mikäli opetuksen tavoitteisiin halutaan sisällyttää (ja viimeisimmän OPS:in mukaan myös täytyy) ryhmä- ja laborointitaitojen opettamista, niin tällöin olisi videoiden sijaan hyvä teetättää näitä laboratoriotöitä konkreettisesti oppilailla.

Kun itse kirjaa alkaa selaamaan, voidaan sieltä bongata monia kaksiulotteiseen esitystapaan pohjautuvia visualisointilajeja. On opetettavan asian arkikontekstiin liittäviä valokuvia (esim. saippuoitumista käsiteltäessä löytyy kirjasta yllättäen kuva saippuasta), symbolisia esityksiä (esim. reaktioyhtälöt ja molekyylien rakennekaavat), erilaisia taulukoita ja kaavioita (esim. entalpia-kaavioita) sekä selkeitä kuvia kirjan laboratoriokokeiden koejärjestelyistä. Mielenkiintoisena huomiona kirjassa esiintyy hyvin vähän piirroksia molekyyleista. Kaikki kemialliset reaktiomekanismit on kuvattu molekyylien rakennekaavoillla. Ratkaisu on siinä mielessä ymmärrettävä, koska kirja käsittelee pääasiassa noita edellä mainittuja reaktiomekanismeja ja mielestäni niiden kuvaaminen muilla kuin molekyylien rakennekaavoilla olisi muistiinpanoja ja tehtäviä tehdessä tilaa vievää ja työlästä ja sen vuoksi epäkäytännöllistä (lisäksi reaktiomekanismien kuvaaminen rakennekaavoilla vastaa yliopistossa käytettäviä työtapoja).

Mitä tulee itse kemiallisten sidosten visualisoimiseen tässä kirjassa, ovat ne pääasiassa kuvattu edellä mainittuihin huomioihini viitaten molekyylien rakennekaavojen viivoilla. Muutamissa harvinaisissa tapauksissa, missä molekyyliä on visualisoitu rakennekaavan sijaan kuvalla (esim. kuvattaessa vesi- tai vetymolekyyliä), on sidos kuvattu yhteenliittyneiden pallojen avulla. Sidosten kuvaus on kirjan aihealueen huomioon ottaen mielestäni riittävää opetettavien asioiden ymmärtämisen kannalta.

Blogimerkinnän alussa mainittujen seikkojen lisäksi tehtävän 3. tehtävänanto pyytää minua selvittämään, millainen visualisointi on mielestäni parhainta ja millainen huonointa. Minusta visualisointi on parhaimmillaan silloin kun se sopii parhaiten opetettavan asian luonteeseen. Eli jos halutaan visualisoida rakenteita, käytetään kuvia tai fyysisiä (tai 3D) malleja ja kun jos halutaan visualisoida dynaamisia systeemejä käytettään liikkuvaa kuvaa tai simulaatioita (olen muistaakseni kirjoittanut toimivasta visualisoimisesta jo aikaisemmissani blogi-merkinnoissani). Huonoa visualisointia olisi mielestäni käsiteltävän ilmiön luonteen vastainen kuvaus (tyyliin dynaamisien systeemien tapauksessa epäselvät still-kuvat tai vain kirjallinen kuvaus siitä).

Jos tässä olisi tarpeeksi materiaalia tehtävän vastaukseksi.